Kerran eräs kaverini totesi, että kun vois vaihtaa valtaa rakastavat esimiehet ja toimitusjohtajat pois, niin ongelmia olisi vähemmän.
Omaan vaikutusvaltaan rakastuminen on este sille, että organisaatio voi toimia jaettua johtajuutta toteuttaen matalalla hierarkialla. Kaikilla meillä on toki tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi, mutta valitettavaa on, jos arvostuksen tunne pitää saada oman asemansa kautta. Vaikutusvallasta pitävä ihminen saa mielihyvää siitä, kun asiat varmistetaan hänen kauttaan tai kun päätöksiä ei uskalleta tehdä ilman hänen läsnäoloaan.
Valtaa rakastava johto tukahduttaa ihmisten itseohjautuvuuden – hitaasti, mutta varmasti. Tällaisessa kulttuurissa käytetään usein ilmaisua ei pidä sooloilla, jolla viitataan siihen, että joku on astunut rajan yli. Toisessa yhteydessä kuitenkin sanotaan, että ihmisten pitää ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä. Sanotaan, että ihmisiin luotetaan, mutta kuitenkin heidän kykyjään tehdä hyviä päätöksiä epäillään. Valta-asemaan liittyy tieto, jota hyvin säännöstellysti jaetaan alaspäin.
Halutaan olla dynaamisia ja kannustaa kokeiluihin, mutta silti jokaisessa viestissä pomon pitää olla cc:nä ja kokeiluja ei voi tehdä ilman johtoryhmän hyväksyntää. Ei tunnisteta ristiriitaa. Vahvimmin tämä tulee esille, kun syntyy moka tai epäonnistuminen, tällöin usein halutaan lisätä kontrollia ja raportointia.
Vallan ja aseman kautta mielihyvää saava henkilö ei usein sovi itseohjautuvaan organisaatioon. Itseohjautuva organisaatio kun ei tarjoa samanlaista hierarkiassa kiipeämisen mahdollisuutta kuin perinteinen organisaatio kaavioineen. Pahimmillaan alaisia ei ole ollenkaan.
Huomiota onkin hyvä kohdistaa rekrytointiin – palkataan ihmisiä, jotka eivät ole titteli – tai valtakipeitä. Ihmisiä, joille eteneminen organisaatiokaaviossa ei ole prioriteetti numero yksi. Lisäksi vastuutehtäviin valitaan ihmisiä, jotka näkevät oman roolinsa palvelutehtävän kautta – miten minä voin autta ja tukea toista onnistumaan työssään? Sen sijaan, että valitaan ihmisiä, joilla on tarve asettaa itsensä toisten yläpuolle.
Marianne Hemminki
Kirjoittaja valmistelee kirjaa Murroksessa yhteistyössä Paula Kirjavaisen kanssa, joka käsittelee työn ja johtamisen uusia suuntia.