On ammatteja, joissa oma persoonallisuus joutuu tavalla tai toisella arvioinnin kohteeksi ja joissa saa tai pitää ottaa palautetta vastaan. Suomalaisessa kulttuurissa vallitsee jossain määrin ajattelu – “ei pidä kehua, se ylpistää”- ajattelu.
On helpompi haukkua, kuin kehua. Ihmisillä on myös erilaisia tapoja käsitellä itseen kohdistuvaa arviointia. Joku sulkee sen mielestään, toinen ryhtyy vastahyökkäykseen ja kolmas analysoi sitä yöt ja päivät.
Ensimmäisen huono palaute on testi – itsellesi. Se kertoo, oletko hyökkääjä, puolustaja, keskikentän puurtaja vai luovuttaja. Hyvää palautetta ei pitäisi vähätellä. Usein meillä on taipumusta uskoa, että negatiivinen palaute on sitä rehellistä, suoraa palautetta ja hyvä palaute pelkkää turhaa sanahelinää.
Miksi koulutuksissa kerätään palautetta? Tietenkin halutaan tietää, ovatko ihmiset tyytyväisiä ja ovatko toiveet sekä tarpeet kohdanneet koulutuksen sisällön kanssa. Itse haluan palautetta myös siksi, että voisin kehittyä. Usein palautteesta ei kuitenkaan selviä yksi tärkeimmistä asioista eli se, mitä ihmiset ovat oppineet ja tehneet oman oppimisensa eteen. Palautteen antaminen olisi hyvä ymmärtää osaksi oppimisprosessia.
Miten palautetta voisi kysyä, jotta selviäisi, mitä ihmiset ovat oppineet? Tässä alla muutamia ajatuksia. Suurin haaste näiden totettamiseen on ihmisten motivointi vastaamiseen.
- Ei kerätä palautetta oppimisesta heti koulutuspäivän jälkeen (ihmiset ovat tällöin usein väsyneitä eivätkä osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi nopeasti) , vaan mieluummin muutaman viikon tai kuukausien päästä.
- Kysytään, mitkä koulutuksessa opitut asiat ovat jääneet “itämään” mieleen ja onko joitain koulutuksessa opittuja asioita päässyt soveltamaan?
- Voidaan kysyä myös koulutuksessa käytettyjen kuvien tai tekstien avulla, mitä niistä muistetaan tai miten ne ymmärretään koulutuksen jälkeen.
- Monivalintakysymykset toimivat hyvin, jos halutaan osallistujien arvioivan omaa oppimistaan tiettyjen aihealueiden ympäriltä (esim. 5= opin omasta mielestä hyvin 1=en oppinut lainkaan)
- Pyydetään kertomaan niistä asioista, jotka koulutuksessa jäivät epäselviksi ts. niitä ei opittu.
- Kysytään, mitä itse teki oman oppimisen eteen koulutuksessa.
